Heti matkan toisena päivänä osallistuimme valassafarille, mutta kapteenin ponnisteluista huolimatta kaskelotit pysyttelivät tiukasti pinnan alla vaikka niitä kolmessa eri paikassa odottelimme. Jo menomatkalla näimme kauempana delfiiniparvia, mutta vasta kun valaita ei tosiaan noussut pintaan, kapteeni suunnisti viimein delfiinien luo, ja kelluttelimme hyvän aikaa niiden keskellä - siis veneen kannella. Siellä järjestetään myös vähän ekstremeäkin sitä haluaville, ja silloin pääsee ihan Atlanttiin uimaan näiden villien delfiinien kanssa.

Kuvaaminen oli yllättävän vaikeaa, lopulta vain räpsin kameralla sinne päin, ja luotin siihen, että edes jokin kuvista onnistuisi. Näistä kolmesta tuo viimeinen on mielestäni hieno - delfiinin pyrstö veden alla - vaikka se onkin vähän epäterävä. Merisairaaksikin kuvaustouhussa viimein hankkiuduin, kun päästivät ihan keulakannen päälle kuvaamaan, enkä tajunnut, että pää alaspäin puuhastellessa voi tulla pahoinvoivaksi. Pahaa oloa riittikin sitten satamaan asti, mutta onnistuin sentään säilyttämään arvokkuuteni, enkä oksentanut, kun pidin katseen tiukasti horisontissa.

Delfiinit olivat ensimmäinen unohtumaton kokemus heti matkan alkuun.

*************************************

On the second day of our holiday we participated a whale safari, but didn't manage to see any sperm whales eventhough the captain of the boat did his best. We waited for them to come up in three different places, but since they didn't want to show themselves to us, he finally took us to the dolphins that we had already seen further away. Our safari allowed us to see the whales from the boat only, but it is possible to get to swim with these wild ones if you want a more extreme adventure.

It was quite difficult to photograph the dolphins, finally I just let the camera roll hoping to make at least a couple of successfull shots. I like the third one here best - dolphin tail under water - eventhough it is a bit unclear. I got seasick in the end when they allowed us to take photographs down on the bow - but managed to retain my dignity and not to throw up, just felt terrible the whole way back to harbour.

The dolphins were the first unforgettable experience right at the beginning of our holiday.

Matkalta palattiin jo maanantaina, mutta sen jälkeen on ollut jatkuvaa matalalentoa kotimaan kamaralla, viimeistä lomaviikkoa kun tässä viedään... Tietokoneen ääreenkään en ole ehtinyt kuin hätäiseltään sähköpostia lukemaan ja muutamia blogeja selaamaan. Seurattavieni lista on pitkä, ja tällä välin päivityksiä on ilmestynyt varmasti jokaiseen. Mutta kaipa tästä ajan tasalle päästään vielä.

Takaisin Suomeen tuleminen oli sokki, mutta niin taisi olla syksyn saapuminen vähän kaikille: täällä kun paleltaa koko ajan, niin Siippa jo totesi, että  "hulluja oltiin, kun tultiin takaisin!" Azoreilla ei pitkähihaisia vaatteita tarvittu koko aikana, ja sateetkin kiersivät meidät - tai me sateet - niin onnistuneesti, että tulopäivänä ostetut sateenvarjot avattiin tasan yhden kerran 10 minuutiksi! Matka oli yhteen sanaan typistettynä ONNISTUNUT.  Kerron siitä tarkemmin tulevissa blogituksissa.

Käsityörintama ei täysin seisonut matkallakaan, sillä otin mukaan pienen käsinommeltavan projektin, lähinnä 5,5-tuntisia lentomatkoja silmällä pitäen. Viime syksyn kasseja-kulhoja-kukkaroita -tarjonnasta jäi kokeilematta 5- ja 6-kulmioista koottu kangaskulho, joten valmistelin sen tilkut mukaan vielä lähtöä edeltävänä iltana ja sitä sitten näpersin lentokoneessa mennen tullen.

Kulho on halkaisijaltaan 10 cm, yksittäisen viisi- ja kuusikulmion sivun pituus on 1,7 cm.

 ****************************

We returned from the Azores already on Monday, but after that we've been so busy with our final holiday week, that I have only hastily read my e-mails and looked at some blog posts. List of the blogs I follow is so lang that almost every blog has been updated since our journey, but I hope to read them through in the coming few days.

Coming back to Finland was a real shock: it is so cold here, that my DH already said: "We were fools to come back at all!" If I had to describe the journey with one word, it would be SUCCESSFUL!  No long sleeves were needed, and the umbrellas we bought on our very first day there were opened only once for 10 minutes! I'll tell you more about the journey later on.

I wasn't totally without patchwork the whole time, but took with me a small project that kept me busy during the 5,5-hour flights : a hand-sewn fabric bowl made of pentagons and hexagons. It is 10 cm in diameter, and the sides of pentagons and hexagons are 1,7 cm.

... Azorit!  Toteutamme pari vuotta sitten syntyneen haaveen matkustaa noille luonnonkauniille saarille, ja lennähdämme sinne peräti kahdeksi viikoksi - ihan kahdestaan Siipan kanssa. Blogiini laskeutuu siis hiljaisuus pariksi viikoksi, kone starttaa tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä - ajastin tämän kirjoituksen ilmestymään silloin, vaikka todellisuudessa kirjoitan tätä sunnuntaina iltapäivällä.

Mm. tällaista meillä on odotettavissa...

********************************

... Azores!  DH and I are making a dream come true and traveling tomorrow morning - I'm writing this scheduled post on Sunday afternoon - with 9.05 am flight from Helsinki-Vantaa airport to stay there for two weeks. There is going to be a break and silence in my blog during that time since we are not planning to take a laptop with us.

The two pictures show what is awaiting us there...

Jukolan kansalaisopiston opinto-opas on ilmestynyt nettiin, ja paperikopiotkin jaetaan kohta koteihin. Tilkkutyökurssin kohdalla on viittaus blogiini, joten laitan tähän näkyville mallit töistä, joita siellä on tarkoitus syksyn aikana opettaa.

Ranskalainen lovitekniikka

Sabluunamaalaus

Ricky Tims Convergence

I'm going to teach a patchwork workshop this autumn, and the teaching schedule has already been published in the internet with reference to my blog. These are the three patterns for this autumn. 

Vietimme tänään päivän nalleja fanittavan ystävättäreni kanssa Humppilassa, jonne vein hänet tutustumaan Gerda Torikan Halibears -yritykseen. Itselleni yritys tuli tutuksi viime kuussa, kun Siipan kanssa ajelimme tekemään tilkkuiluostoksiani Tilkkutexistä, ja silloin näimme kädentaitajien kauppakujan samassa rakennuksessa ensi kertaa. Ihastuin toki itsekin nalleihin, mutta tiesin heti, kenet minun tulisi sinne viedä.  Enkä arvioinut väärin, hämmästystä ja ihastusta riitti ilmeistä päätellen - ja mukaan hänelle tarttui yksi tarvikepakettikin. Itse pystyin vastustamaan kiusausta jo toisen kerran, sillä projekteja on jo nykyiselläänkin ihan riittävästi

Nallepeite lähti tänään matkalle kohti kotia, kun tilaaja eli tämä samainen ystävättäreni otti sen mukaansa kotiin lähtiessään. Pienellä poikalapsella ei ole vielä nimeä, joten peite palannee vielä nimikoitavaksi ristiäisten jälkeen. Pikaisesti kuvasin sitä vielä ulkona ennen kuin se lähti matkaan. Tämä työ onnistui mielestäni todella hyvin ja pidän tästä työstä ihan valtavasti. Olo oli vähän haikea kun siitä piti luopua, ja nyt tuntuu tyhjältä, kun projekti on ohi. Mutta toki helpottuneeltakin - uusi projekti on jo odottamassa, tällä kertaa Sunbonnet Sue.

Rusetit olivat suunnitelmassa mukana alun alkaen, vaihdoin ne vain sellaisiksi, etten applikoinut niitä nallejen alle, koska niiden kaulasta tuli niin lyhyt. Nyt ne on kiinnitetty päällepäin, ja jos/kun ne menevät huonoon kuntoon, niin ne voi helposti irrottaa ja korvata uusilla. Nuo miniriikkiset napit tarttuivat matkaan Sinellistä, ne ovat halkaisijaltaan n. 3 mm, ja aikamoista tuhraamista oli niiden ompeleminenkin, mutta ne sopivat mielestäni tähän kuin nenä päähän.

***********************************

Today I took my friend to see a teddy bear business that is run by a German lady who lives here in Finland and is married to a Finn. I learnt to know her and her business last month when we drove to the Tilkkutex quilt shop - probably the best one in Finland - that is located in Humppila. She has her studio in the same premises as the quilt shop, and she makes the most adorable teddy bears with her own designs. My friend is a devoted teddy bear fan, so I knew she would be delighted to see the place, and by the looks of her I guessed right.  She bought one teddy bear kit, so she can finally have one that she has made herself. I was thinking of doing one for my nephew, but I have so many projects on hand right now, so I remained strong, and let that project wait for a while.

It's probably no surprise that this very same friend is the one who ordered the teddy bear quilt from me to give to her friend whose son was born last month. I finally got it finished today, so she could take it with her. The bowties were in the plan from the beginnig, but during the process I changed them so that they were fastened on the surface only, not under the applique. I thought it better in case they fray it's easy to take them away or replace with new ones. The tiny buttons came along as I found them in a craft shop and fell in love with them. They are only about 3 mm in diameter, so you can imagine how easy/difficult they were to handle.

I really like this quilt very much, I'm quite satisfied with the end result. So now I'm feeling a bit sad for having to part from it, and have this empty feeling like after every longer project. But I'm also relieved to have it finished, since there is another one waiting - Sunbonnet Sue this time.

Aika moni oli törmännyt noihin edellisen blogitukseni elikoihin eli Ylämaan karjaan eri puolilla Suomea. Meille ne tulivat vastaan tänä kesänä syntymäkotikunnassani Kangasniemellä: ensin näimme ne juhannuksen aikoihin, ja nyt heinäkuussa toistamiseen ajoimme ihan tarkoituksella sitä kautta, jotta sain niitä kuvattuakin. Arkoja otuksia olivat, mutta hetken odottelun jälkeen tulivat takaisin päin, jotta kuvaaminen onnistui. Hauska juttu, että vuonna 2008 Skotlannissa matkaillessamme emme niitä kyllä nähneet kertaakaan, vaikka siellä se olisi ollut ihan asiaankuuluvaa...

Automatka meni mukavasti, hiki virtasi ja nähtävää riitti. Riipaisevinta oli käynti Savonlinnan Pellossalossa toteamassa Astan aikaansaannoksia monivuotisten leiripaikkojemme äärellä, samoin koko ajomatka Savonlinnasta Lappeenrantaan oli järkyttävää taistelutannerta tien vierillä. Lehdet kirjoittivat myrskyn raivosta, mikä vähän tällaiselle semantikolle särähti korvaan, sillä myrsky on luonnonilmiö, eikä sillä ole tunteita. Mutta jälki oli pahaa, sitä ei voi kiistää. Niin pahaa, ettei ollut halua tarttua kameraankaan sitä ikuistaakseen.

Kotiin tultua oli aika tarttua Kuopuksen pussukoihin hänen valitsemiensa kankaiden pohjalta, ja tuloksena syntyi kokonainen pussukkaperhe.

Perheeseen kuuluu vielä tämä penaalikin, joka valmistui ensiksi, jotta ehti mukaan eiliseen koulun aloitukseen. Siellä se ahertaa tänäänkin, joten ei päässyt mukaan perhepotrettiin.

Penaalin mallin löysin norjalaisen Lisa Bergenen kirjasta "Pieniä ja suuria tilkkutöitä", ja siinäkin vetoketjun ompeleminen paikoilleen oli yllättävän vaivatonta.

Pikkuiset pussukat syntyivät sen seurauksena, että kummastakin isommasta kaitaleyhdistelmästä jäi yli pienen pussukan verran. Pienimmässä aloitusympyrän halkaisija oli 7,5 cm ja isommassa pari senttiä enemmän.

Isoon meikkipussukkaan ompelin väliseinän tilanjakajaksi. Sivuilta ompelin sen alareunoista kiinni vähän pidemmälle, koska minulla ei ollut varastossa tarpeeksi pitkää, sävyyn sopivaa vetskaria.

*************************************

Quite many Finnish readers had seen the animals of my last blog post in different places here in Finland. We saw them in the area I was born = in Kangasniemi in central Finland, although they actually belong quite elsewhere and are not typical in Finland at all. However, when traveling in Scotland in 2008, we didn't see a single one eventhough they are more at home there.

The thunderstorms have been a real plague here in Finland together with the heat records this summer. We were able to see some of their worst doings when driving in eastern Finland. It was devastating to see the large areas of fallen trees in our favorite camping spot in Savonlinna, and all the way alongside the road to Lappeenranta. It was so bad I didn't even feel like taking any pictures.

Back home I still had some tote bags to sew from the fabrics that DD had picked for her bags, and as result a whole tote bag family was born. School started here yesterday so our Lastborn wished a small bag for her pens and pencils as well, and two smaller ones came about since there were some leftovers from it and the large tote bag. For the smallest bag I made a pattern with 15 cm diameter circle, the second smallest was about 4 cm bigger in diameter. In the largest tote bag there is a divider inside as well, so things don't get too mixed in it. I closed it a bit more further up on both sides, since the only matching zipper that I had in store wasn't long enough to go as down as in the original pattern.

Kesäloma alkaa vihdoin, ja matka suuntautuu nyt ensiksi Kuopion suunnalle kyläilemään ja asuntomessuille. Takaisin palaillaan alkuviikosta itäpuolta pitkin, välietappina mm. Retretti. Blogini hiljenee muutamaksi päiväksi, mutta tässä vielä pähkinä purtavaksi. Arvaatteko, minnepäin se aiempi matkamme suuntautui, jonka varrelle osuivat nämä elikot?

Finally it is time for summer vacation. We are heading north to meet some friends and to visit the Kuopio Housing Fair 2010. From there on we'll be driving along the eastern areas of Finland and returning home some time next week. My blog is going to be quiet for a few days. During that time you can try and guess where we were traveling earlier, when the hairy firends with sharp horns came across our way.

Eilinen ilta hupeni Esikoisen SM-hopeamitalikakutteluun, enkä ehtinytkään viimeistellä loppuja pussukoita. Tänään ryhdyin hommiin heti töiden jälkeen, ja valmista tuli.

Eikä tämä tainnut tähän jäädä. Molemmat tyttäret ihastuivat pussukoihin niin, että Kuopus valitsi jo kankaat, joista hänelle tehdään samanlainen. Esikoinen taas haluaa puolta pienemmän samoista kankaista siskon kanssa... Ja Siippakin äsken näitä hypisteli, että mikä olisi häntä varten. Täytynee rakentaa vielä yksi miehekkäämpi versio häntä varten. Se on ihan tarpeenkin nyt kun kesäloma alkaa vihdoin perjantaina, ja suuntaamme matkailuauton keulan kohti pohjoista = Kuopioon asuntomessuille ja sieltä edelleen iloiseen Itä-Suomeen. Ja vielä enemmän tarpeeseen se tulee kun 16. elokuuta starttaamme kaukomaille, mutta siitä enemmän tuonnempana...

==============================

Yesterday I didn't have time to finish the rest of the circle tote bags, but today I started with them right after work and got them finished.

I'm afraid this isn't the last you'll see of these bags, since both our daughters loved the pattern so much that I still have to make at least one as big as these and another that is half the size. And a minute ago when I showed these to my DH he wondered which one was meant for him. I guess I'll have to do one with more "manly" style for him as well. It'll come handy when we start our vacation on Friday and head out with our mobile home for a couple of days. And even more handy it will be on August 16th when we travel even farther away... I'll tell you more about it later on.

Eilisen päivän käytin nallepeiton tikkaamiseen: hikistä hommaa, kun rohkaistuin tikkaamaan nallet ympäri vapaalla tikkauksella - siis muutaman millin päästä applikaation reunasta - ja se jos mikä oli paljon vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Parin nallen ympärykset jouduin purkamaan kokonaan, ja muissakin ommel lipsui välillä liian kauas, joten purin pätkiä sieltä täältä ja ompelin uudelleen. Ähertämiseen paloi sen verran aikaa, että muut tikkaukset jäivät vielä kesken, vaikka alun perin kuvittelin pääseväni jo miettimään, millaisen reunakantin peitteeseen laitan.

Tänä aamuna ahdisti: heinäkuu meni, enkä saanut aikaan mitään valmista ompelurintamalla. Niinpä kaivelin heti aamulla netistä esiin ympyräpussukan ohjeen, joka on kiehtonut minua jo pitkään. Se löytyy Timotein blogista, ja vaikutti melko helpolta, varsinkin vetskarin kiinnitys on siinä ratkaistu mielestäni tosi näppärästi. Siispä vain jämäsuikaleet esiin, ja tilkkupintaa rakentamaan.

Tein oikein paperikaavan, ympyräni halkaisija on 15 cm.

Leikkasin päällisen hiukan kaavaa isommaksi, se trimmataan oikeaan kokoon tikkauksen jälkeen. Seuraavaksi rakennetaan kerrosvoileipä, käytin siinä sprayliimaa kiinnittämään kerrokset.

Sitten vapaa tikkaus, trimmaus, reunan kanttaus vinonauhalla, vetoketjun kiinnitys, pohjakulmien trimmaus ja huolittelu - ja pussukka on valmis.

Tästäkös sitten innostuin: pari seminole-nauhaa, jotka jäivät aikanaan yli yhdestä peitteestä; kukkakuoseista ommeltu kaitaleyhdistelmä, josta tein aikanaan nuken peitteen Bargello-tekniikalla; 5" neliöitä, joista syntyisi oiva lisä aiemmin tekemälleni lila-vihreäsävyiselle kassille - kaikki päätyivät "pussukkauhreiksi".  

Nämä pussukkavoileivät ovat myös oivallista materiaalia vapaan tikkauksen harjoitteluun. Roosaan tikkasin kukkasia, joissa on neljä terälehteä, muissa harjoittelin silmukoita, kolmioita ja "matokiemuroita".

Loput pussukat kaipaavat vielä vinokanttia ja vetskareita, kun varastoistani ei löytynyt sopivan värisiä... Silti olen tyytyväinen, sain paljon aikaan tänään.

*********************************'

I worked with my teddy bear quilt yesterday: it was really hard to stitch around the applique motifs with free-hand stitching so seam ripper was at work constantly. It took so much time that I'm not finished with other quilting yet, eventhough I had anticipated I would have meen considering the binding colours by now.

This morning I realized that I didn't finsih a single sewing project in July, so I had to figure out a way to get myself going for August at least. I had been admiring circle tote bags at Timotei's blog several times, and now I decided to do one. I love her instruction especially due to the easy way of sewing the zipper in place. And it really was easy - so easy, that after having finished my first tote bag I decided to do a couple more. Old seminole left-overs from an earlier quilt, green and lilac 5" charms to match the bag I made earlier, a bargello left-over strip set from a doll's quilt - all became "victims" of circle tote bags. These smallish quilt sandwiches - my circle was 30 cm in diameter - are also excellent material for practising free-motion quilting.

These three other ones are still missing zippers and binding, because I didn't have matching colours in my stash... But I'm still more than satisfied with my acccomplishments today.

Jotenkin kuvittelin, että perhosen toukat eivät kaikille olisi niin tuttuja kuin ne tässä taloudessa ovat. Siippa on harrastanut perhosten keräilyä yli 40 vuoden ajan, ja kotonamme on syksyisin ja talvisin usein kuoriutunut huolella vaalituista toukista koteloitumisen kautta "perhosvauvoja" - tai aikuisiahan ne ovat kuoriutuessaan.  Senpä vuoksi kukaan jälkikasvustammekaan ei kauhistuen vetäydy kauas "karvamadon" nähdessään, vaan tässäkin tapauksessa Kuopus nappasi nurmikolla vipeltävän karviksen muitta mutkitta käteensä ja toi isälleen arvuutettavaksi, minkä perhosen toukasta on kyse. Perheen äiti lienee ainoa, joka ei niihin edelleenkään suostu paljain käsin tarttumaan - tosin nimenomaan karvaisten toukkien kanssa on syytä varoa, koska jotkin niistä ovat samaan tapaan ihoa ärsyttäviä kuin nokkonen ja niistä voi saada allergisen reaktion.

Siippa arvioi, että todennäköisesti kyseessä on siilikehrääjän (Arctia caja) toukka. Pienen kuvaussession jälkeen vapautimme sen takaisin luontoon - Siipan kokoelmat ovat tältä osin kunnossa, koska kyseessä ei ole kovin harvinainen laji. Tosin toukasta kasvattamalla perhosesta saa kokoelmiin hienon yksilön, kun aika ja luonto eivät ole vielä sen värejä ehtineet haalistuttaa ja kuluttaa.

Hauska yksityiskohta: perhoset saavat usein nimensä toukkiensa suosiman ravintokasvin mukaan. Tässä tapauksessa nimeen lienee kuitenkin enemmän osuutta toukan siilimäisellä ulkomuodolla...  

I wouldn't have imagined that caterpillars and butterflies should be so familiar also to others. In our household they are a part of daily summer life, since my DH has been collecting them for over 40 years. We've often had new-born butterfly "babies" in the house that have been grown from caterpillars to capsules (is that the correct term?) to butterflies. And that's why all of our children can handle them without fear. I guess I'm the only one who even after all these years don't want to pick them up with my bare hands - but there is reason for caution with exactly these hairy little friends since some of them can cause you an allergic reaction.

So our Last-born picked this one up to show it to her father to learn what kind of an caterpillar it was. DH suggested that it is most likely "Artic caja". After a short photographic session it was released back to nature, since DH's collection is in order when it comes to this rather common species. Though. there are certain advantages in growing a butterfly because then you get an unspoilt and unworn individual with perfect, fresh colours.

Funny detail: lots of butterflies are named after the plant their caterpillars prefer for nourishment. In this case I would think the hedgehoggy outlook of the caterpillar has had stronger influence on the name...