Eilen oli näyttötutkintopäivä Loimaalla, ja h-hetki klo 10.00. Olin tällä kertaa toimittanut dokumentit etukäteen - mikä oli omalta kohdaltani historiallista, mutta tietämättäni olin tehnyt historiaa laajemmaltikin: "Ei kukaan niitä ole toimittanut kai koskaan etukäteen!" Jostain kumman syystä en osannut tutkintoa jännittää, vaikka parkkipaikalla tapasinkin toisen kurssilaisen, joka tiesi kertoa kuulumisia edellisen päivän tutkintosuorituksista. Yhden hyvän vinkin sain, jonka avulla pystyin suullisesti paikkaamaan omaa suoritustani. Loppu hyvin, kaikki hyvin: oli kuulema ammattitaitoinen ja johdonmukainen esitys, ja tutkinto tuli suoritettua hyväksytysti . Hymy Nyt on taival puolivälissä, kaksi osaa takana ja kaksi edessä.

Tuo parkkipaikalla tapaamani kurssilainen on artesaani Sari, jonka kotisivut löytyvät täältä. Treffimme liittyivät yläkerran siivoukseeni ja vanhoihin videokasetteihin, joita sieltä kiikutin nyt iiiison laatikollisen hänelle kassimateriaaliksi. Sain vanhan, äidin peruja olevan kirjahyllyn tyhjäksi, kasetit eivät päätyneet ongelmajätteeksi ja Sari sai muutaman kilometrin kudontamateriaalia: Nils Holgerssonia, Maija Mehiläistä ja ties mitä Esikoisen ja Pojan ajoilta tehtyjä nauhoituksia.

Tutkinnon jälkeen suunnistin Tilkkutexiin hakemaan oppilaiden tarviketilauksen, jonka olin lähettänyt hyvissä ajoin netin kautta. Hyvä olikin laittaa tilaus ennakkoon, koska parikin tuotetta saimme sen ansiosta vielä vanhaan hintaan, kun niitä tilaushetkellä oli ollut vielä riittävästi varastossa. Syksy on kuulema alkanut vilkkaammissa merkeissä kuin esim. vuosi sitten, ja paljon ihania juttuja oli kaupassa ja lisää esille tulossa. Nettikuvista asiakkaat ovat antaneet palautetta, että kankaiden värit vastaavat hyvin todellisuutta, joten uskaltavat tilata netinkin kautta käytyään tämän kertaalleen paikan päällä toteamassa.

Siinä Tilkkutexin naapurissa on aivan ihana nallepaja Halibears, jonka Gerdaa minun on kiittäminen Loimaan löytymisestä. Viime vuoden kesälomamatkalla poikkesin siellä ensimmäisen kerran, jolloin puhe kiertyi ensin hänen saksalaisiin juuriinsa ja toimeensa Turun yliopistossa. Yhdistäväksi tekijäksemme paljastuivat 1980-luvun kieli-instituutit, joissa hän on opettanut, ja minä aikanaan opiskellut. Silloin emme vielä tavanneet, vaikka hän olikin ensin ollut opettajana Savonlinnassa, missä minä sittemmin opiskelin. Yhteisiä tuttavuuksia opettajakunnasta kuitenkin löytyi, ja rupattelu venyi. Gerda kertoi nallepajansa synnystä ja opinnoistaan Loimaalla, jossa hän on suorittanut saman tutkinnon, jota minä nyt vuorostani kahlaan läpi. Aivan ihana paikka ja ihana ihminen, poiketkaa ihmeessä, jos liikutte Loimaalla päin. Ja kurkatkaa ihmeessä ainakin hänen sivuilleen, nallet ovat ihanan persoonallisia, ja hän valmistaa niitä asiakkaiden toiveiden ja teemojen mukaisesti. Hymy

Kyllä rupateltavaa riitti nytkin, ja sen päätteeksi matkaani lähti tällainen ihanuus:1317542334_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1317542359_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaunut ovat kuomu avattuna n. 28 cm korkeat, ja niiden asukas on 11 cm pitkä Bukowski-nalle, joka on vielä niin pieni, etten tiedä sen sukupuolta eikä sillä ei ole nimeäkään. Vaunun somistukset ja vuodevaatteet ovat Gerdan käsialaa.

 ****************************

I passed my exam yesterday "with flying colours", making history by delivering my documents beforehand. It was historical for myself, being prepared a week before the deadline, but it seemed to be historical also in that sense that apparently it hadn't happened before from the school's point of view. For some reason I wasn't nervous and didn't get more nervous even when I met fellow student Sari at the parking lot and she told how the exams had been going the day before. I did get one good tip, and added some more talk into my presentation, which evidently saved a crucial point. So: all is well that ends well: two parts of the studies are now finished and two more to go.

Sari is a fellow student and a crafter, and she came to pick up a biiig carton of old VHS cassettes that I had cleaned from our bookselves. She uses the tape as weaving material for the bags she makes for sale. She got a bunch of old cartoons that once were taped for our Firstborn and Son, and we got rid of a pile of problem waste without having to deliver it to any refuse dump.

After the exam I headed to pick up the order from Tilkkutex that we had made together with my students. Luckily I had made the order the previous week from the web shop, since we managed to get part of the stuff with old price, as prices for some accessories were going up with the next delivery. The shop owner told that this fall has been much more busy than a year ago, and she had lots of lovely stuff in and even coming up. She also told that customers were very happy with the fabric pictures in the web shop, since they responded so well with reality and enabled ordering in the web with no disappointments with fabric colours.

Next door to Tilkkutex there is a lovely teddy bear shop Halibears. The owner Gerda is the person that introduced me to the Loimaa education. I visited her place last year when I popped in on our summer vacation. We found some combining factors in the past with the places she had been teaching in and I had been studying my translator and interpret studies. She then also told me about Loimaa and the birth of her teddybear business. Do have a look at her web pages, where you can see her lovely, personalized teddybears that she customizes according to customer wishes.

We had a lot to talk now as well, and when I left her shop, along went this cute little Bukowski teddybear with lovely, old-fashioned pram that has been decorated by Gerda's skilled hands. The pram is approx. 28 cm high when the canopy is up. The teddybear is 11 cm tall, he/she is still so young and small that he/she doesn't even have a name yet.