Kännykkäpussukkakilpailu Eijan blogissa houkutti taas osallistumaan, vaikka tällä kertaa minkäänlaista ahaa-elämystä ideaksi ei tullutkaan. Tarve kuitenkin oli, sillä kannykkäni koki alkutalvesta varsin dramaattisia vaiheita tippuessaan parkkitalossa käsilaukkuni sivutaskusta ja jäädessään auton alle! Ihan totta, sohjon seasta sen viimein löysin - se on pääväriltään valkoinen - ja auton pyörän jälki meni ylitse, mistä varmemmaksi vakuudeksi myös krominväriset osatkin naarmuineen kertoivat. Mutta yön yli kuivuttuaan puhelin vakaana Nokialaisena alkoi toimia normaalisti, eli seikkailusta päästiin pelkällä säikähdyksellä.

Halusin siis kännykälleni turvallisen säilön ja sellaisen kotelon, josta voisin tarvittaessa ensin kurkata kuka soittaa. Niinpä tein koteloon kristallimuovisen ikkunan - ja ilokseni havaitsin testeissä, että kännykkää ei ollut tarvis ottaa ulos pussista vastatessakaan, koska hälytysääni kuuluu hyvin, näppäimiä pystyy operoimaan kristallimuovin läpi, ja puheääni kuuluu molempiin suuntiin mainiosti. Kuopus vielä testasi omalla hipaisunäytölläänkin, ja senkin käyttäminen onnistuu muovin läpi, ja muovi itse asiassa suojaa puhelimen omaa näyttöä esim. rakennekynsien rasitukselta.

Halusin koteloon myöskin jonkinlaisen kannattimen, joko olkapäällä tai kaulassa roikotettavaksi, sillä olen onnistunut hankkimaan taskuttomia vaatteita, jolloin puhelimen kuljettaminen tilanteissa, joissa käsilaukku ei ole mukana, on osoittautunut ongelmalliseksi. Kuopus tuomitsi olkahihnan, koska sellaista ei kuulema kukaan nykyään käytä, joten kaivelin kätköistäni metalliketjun pätkän, joka oli sopivan mittainen kaulassa kannettavaksi. Lisäksi kiinnitin pussukkaan nepparilla lyhyen kantolenkin, jossa on lukko kotelon kiinnittämiseksi ostoskassin tms. sisälle, jottei puhelin uppoa tavaroiden uumeniin. Nyt puuttuu enää se vastakappale, eli ostoskassi, jonka sisällä on lenkki, johon puhelimen voi kiinnittää... No, voihan sen kiinnittää esim. farkkujen vyölenkkiinkin.

Ennen kilpailutyötä tein proton ompelunurkassa lojuneesta vanhasta pussilakanasta, jotta sain mittasuhteet kohdalleen. Prototyypin tikkasin vapailla kiemuroilla, reunustin vinonauhalla ja lisäsin etupuolelle pitsisomisteen. Kilpailutyöhön halusin romantiikka, blingiä ja - lumihangesta erottuvaa kangasta! Silmänisku Tikkasin pussukan ensin kukkasten ja lehtien ääriviivoja noudatellen, lisäsin vähän helmiä ja strassisudenkorentoja ja huolittelin reunat satiinivinonauhalla.

Edestä:

1297524542_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Takaa:

1297524565_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sisältä:

1297524588_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

*************************

I participated a competition where we were to design a bag for mobile phone. I didn't get any particular idea to do it, but I did have the need to get one since my mobile phone suffered a serious accident in November when it was run down by a car! It hat dropped out of my handbag in the garage at the office and when I finally found it, there was a tyre track over it and severe scratches to prove what had happened. Being a solid Nokia one it needed one night to dry out from the snow and after that it works like nothing ever happened.

Now I wanted to build a safe house for my mobile phone, and one that I could first have a peek to see who's calling. So I used some flexible plastic to attach a window for that purpose. When testing with the prototype I was pleasantly surprised by the fact that I don't need to take the phone out at all. It can be managed throught the plastic and even the sound works both ways when talking on the phone. Our Lastborn has a touch screen on her phone and she tested that it can also be used through the plastic - as a matter of fact the plastic protects the screen from e.g. acrylic nails.

I also wanted some kind of a handle to the bag and made one with a lock with which I can attach the phone to my shopping bag, so the phone won't be buried under shopping stuff. What's still missing is the shopping bag with a ring to match the lock... Well, the lock can be fastened to jeans as well. And I wanted something to carry the bag in case I haven't any handbag and when I'm wearing clothes that don't have any pockets.  So I found some metallic chain from my stash and attached it to the bag, it's long enough to have the bag hanging in my neck.

Before I sewed the actual competition bag I made a prototype from an old sheet that just happened to lie on the sewing table. I stiched with free-motion stiching, used commercial bias fro binding and added a lace ornament to the front. For the competition piece I wanted some romance, some bling - and a fabric that would clearly stand out from snow! Silmänisku I stiched around the edges of the flowers and leaves in the fabric, added some beading and some rhinestone dragonflies and used satin bias for the binding.