Pitkään olen miettinyt, rohkenisinko näyttää täällä blogissa ainokaisen tietoisesti taiteelliseksi ajatellun ja toteutetun tilkkutyöni. Se on itse asiassa ollut esillä aika suuren yleisön edessä, kun viime keväänä uskaltauduin lähettämään sen NQT:n kilpailuun, jonka teemana oli "Sillan rakentaminen". Viimeiseen asti jahkasin ja jahkasin, lähettäisinkö sittenkään, mutta sinne meni - ja takaisinkin tuli. Valmistuminen jäi viime tippaan ja siinä tohinassa unohdin ihan tykkänään ottaa siitä valokuvia. Jälkeenpäin kyllä hiukan hirvitti, että jos paketti olisi postissa kadonnut, niin työstä olisi jäänyt pelkkä muisto vain.

Olen hirveän konkreettinen ihminen, ja siksi tulkitsin tuota teemaakin ihan kirjaimellisesti ja tutkailin mielettömät määrät siltakuvia internetissä, lehdissä ja ties missä. Aina palasin kiviseen siltaan ja holvikaareen, ne molemmat mielestäni ilmensivät siltaa parhaiten. Toisaalta minulla oli yksi itse värjätty kangas, joka syntyi tavallaan vahingossa. Värjäsin sen ensin sinivihreäksi, mutta siihen jäi liikaa valkoisia kohtia, ja värien välinen kontrasti oli mielestäni liian suuri. Otin siitä pienen tilkun ja upotin sen aniliininpunaiseen väriin - ja ihastuin lopputulokseen. Niinpä koko kangas päätyi samanlaiseen värikylpyyn, ja siitä tuli mielestäni niin hieno, etten koskaan raaskinut leikellä sitä. Kun otin sen taas kerran esiin, aloin nähdä sen kuvioinnissa holvikaaria, ja mielessä syntyi ajatus silloista, jotka kangastuksenomaisesti kuultelisivat pohjakankaan kuvioinnista. Siitä tuli työn nimikin.

1265320072_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lopputulos ilmentää aika hyvin työskentelytapaani: aloitan jollakin idealla, ja matkan varrella se muuttuu ja elää koko ajan, eli aloittaessani en koskaan tiedä, miltä työ lopulta tulee näyttämään. Jossain vaihessa keksin nuo oikean reunan kaaret ja idean tehdä niiden väliin aukot. Pelkät kaaret olivat aika paljaan näköisiä, joten niihinilmestyi koruompeleita ja kaarien väleihin pujottelin ristikoita muliinilangoista ja silkkinauhoista. Kaikki tikkaukset on tehty vapaana tikkauksena - tein sitä ensimmäistä kertaa eläessäni, aiemmin olin vain hätäisesti kokeillut jollekin tilkulle. Reunan olen kantannut yhtenäisellä kankaalla, joka oli työn kokoinen, kiinnitin sen oikea puoli työn oikeaa vasten ja ompelin koneella ympäriinsä kiinni valmiiksi tikattuun työhön. Sitten leikkasin siihen keskelle aukon jättäen reunoille kymmenisen senttiä, jonka sitten käänsin nurjalle ja kiinnitin käsin kääntämällä sisään kapean käännevaranaukon reunoista.

Göteborgin näyttely ajoittui samaan aikaan kuin 50-vuotissynttärinikin, joten pakenin sinne ja tapasin samalla siellä asuvan ex-kollegani ja ystävättäreni, joka majoitti minut matkan ajaksi. Monta kärpästä yhdellä iskulla siis...

Näyttellyssä sain työstä viimein valokuvan, hätäisen sellaisen, kun en kehdannut kauaa omaa työtäni seistä ihailemassa. Jonkin ruotsalaisen kävijän kommentin kuulin: Minä olisin kyllä tuollaisen työn jättänyt kotiin. Nolostunut Vielä nytkin harmittaa, etten tullut kysyneeksi, mikä siinä oli niin erityisen huonoa hänen mielestään. Tuomaristo oli vähän suopeampi, kun työ palautettiin ja mukana oli lyhyt arvio tähän tapaan: paljon huolella mietittyjä yksityiskohtia, mutta siltakaaret joutuvat kilpailemaan huomiosta batiikkikankaan kuvioinnin kanssa. Hiukan hymyilytti tuo kankaan "ansioton" arvonnousu = karkkirasiaan mytätty kylmävärjäys. Ja hiukan ironista mielestäni, kun työn nimi viestitti sitä, että siltakaarien oli tarkoituskin kilpailla kankaan kuvioinnin kanssa.

Mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli - kasvattava.

=======================================================

This is so far the only quilt I've done intentionally as an art quilt. The theme of  the Nordic quilt show last spring was "Building bridges" and I decided to participate. Since I'm a very concrete person, I interpereted the theme accordingly. I searched through the internet, books and everywhere for pictures of all kinds of bridges. To me the only real bridge seemed to be made of stone and rounded arches.

Working process was typical for me: when I start I never know how it will end. Ideas come and go, change and evolve. First there was the fabric that I had dyed myself and never had been able to cut, because I liked it too much... Even though it was a kind of an accident how it ended up looking as it does. I first dyed it with teal, but since there was too much white I redyed it with dark pink . I started to see archs in the fabric and got the idea of archs barely recognizable among the background fabric. And that gave the quilt itäs name "Fata Morgana". Later came the separate archs on the right and at some point I decided to leave some "holes" between them and embellish them with embroidery thread and silk ribbon.

After a lot of thinking and rethinking I did send my quilt to the show. I also visited the show even though it took place in Gothenburg in Sweden. I have an ex-collegue and friend who lives there and traveling there was also an escape from my 50th birthday.

What did the judges think? Something like this: "...a lot of carefully planned details, but the archs of the bridge have to compete for attention due to the colourful batik fabric." Irony?

All in all - a very educational experience.