Ei mennyt aivan viime tippaan muiston valmistuminen, synttärit ovat huomenna . Kuvan olin tulostanut kankaalle jo viikko sitten, ja olin siihen jo ympäristönkin ommellut, joten eilen illalla pääsin ompelemaan reunakaitaleen paikoilleen. Tein kaksivärisen kaitaleen soveltaen Berninan vinkkivideolla näkemääni tapaa, sillä erotuksella, etten omista sitä kallista lisävälinettä, jonka avulla kaitaleen reunat kääntyisivät automaattisesti, mutta kyllä tämäkin toimii.
Ensin leikkasin 7 cm leveän kaitaleen, jonka silitin keskeltä kahtia oikea puoli päällepäin taitettuna. Jouduin tekemään jatkosauman, koska yksi kankaan leveys ei ihan riittänyt työn ympäri. Teen liitoksen aina täysvinolla saumalla, jotta se ei erotu niin selvästi.
Sitten leikkasin toisesta kankaasta 4,5 cm leveän kaitaleen (jälkeenpäin havaitsin, että jatkon kannalta sen olisi oikeastaan pitänyt olla 5 cm leveä). Ompelin sen kiinni taitettuun kaitaleeseen oikeat puolet vastakkain siten, että taitetun kaitaleen taitos oli tasassa kapeamman kaitaleen leikkuureunan kanssa. Ommel oli paininjalan päässä taitosreunasta, ja käyttämäni jalan kanssa siis käytännössä 6 mm päässä reunasta.
Sitten silitin ompeleen auki:
Käänsin vaaleamman kaitaleen taitteen yli toiselle puolelle, ja silitin taas:
Tässä kohtaa näkyy syy siihen, miksi vaalea kaitale olisi pitänyt leikata 0,5 cm leveämmäksi: kaitaleiden reunat eivät ole tasassa. Onneksi se ei tässä haitannut kaitaleen kiinnitystä työhön, kun kiinnitysommel tuli sen verran etäälle reunasta, että vaalean kaitaleen reunakin siinä kyllä kiinnittyi. Tässä silitetty, valmis kaitale:
Seuraavaksi kiinnitin siis kaitaleen koneompeleella työn nurjalle puolelle:
Alareunassa yhdistin kaitaleen päät suoralla saumalla:
Käänsin kaitaleen työn oikealle puolelle ja kiinnitin nuppineuloilla:
Ompelin kaitaleen kiinni ensin tumman ja vaalean kankaan ommeljuovasta ja sitten vaalean kaitaleen reunasta.
Tänään kiinnitin erilaiset 'hilavitkuttimet' kuvan ympärille ja ompelin vielä ripustuskujan työn yläreunaan - muutin vielä viime metreillä työn seinälle ripustettavaksi. Olin ajatellut laittaa sen pöytätelineeseen, mutta kun ompelin työn taakse taskun tukipahville ja kun teinkin reunakaitaleesta leveämmän kuin aluksi ajattelin, niin työ ei enää 'istunutkaan' pöytätelineeseen. Onneksi minulla oli jemmassa yksi ripustin, jonka olin ostanut kaiken varalta viime kesänä Tuurin kyläkaupasta.
Lopputulos on siis tämännäköinen.
Kukin 'hilavitkutin' kuvaa jotain merkittävää pariskunnasta ja heidän perheestään, saa nähdä keksivätkö niiden sisällön itse, vai tarvitaanko tarinankertojaa...
****************************************************************
I've built this memory quilt for our friend, who is having his 70th birthday tomorrow, and this is a part of our gift to him and also to his wife. All the small catgets around the wedding photograph have a special for meaning for them. We'll see if they can figure them out themselves or if the story teller has to explain them.
When sewing the quilt I used a binding technique I adapted from Bernina instructional video with the binding accessory that folds the binding and neatly combines the two strips together. Since I don't have the accessory I had to do it my way, which is not so complicated either.