Viikonloppu tuntui karkaavan käsistä: lauantaina piti leipoa isänpäivää varten, ja sunnuntaina kävimme käden taitojen messuilla Messukeskuksessa. Sitten äkkiä ruokaa pöytään ennen kuin Esikoinen miehineen saapui kakulle. Kuopuksenkin poikaystävä oli meillä, joten ensimmäistä kertaa isänpäivänä pöydän ympärillä oli seitsemän kakuttelijaaa. Päivän päätteeksi sain sitten hirvittävän päänsäryn, joka ensin tuntui menevän ohi, kun venyttelin ja otin vähän rauhallisemmin, mutta jysähti sitten uudelleen päälle nukkumaanmenoaikaan.

Messuilta tarttui mukaan vähän nappeja ja joulukorttitarroja Sinellistä, tarvikepaketti hopealankapalloihin Seinäjöen käsityökeskuksesta ja langat ja malli hartianlämmittimeen Uudenmaan käsityökeskuksesta. Tilkkutarvikemyyjiäkin oli kaksi paikalla, mutta maltoin mieleni, samoin kuin kaiken muunkin ihanan suhteen, vaikka tarjontaa oli kyllä yllin kyllin. Aina tuollaisessa tapahtumassa hämmästyy sitä valtavaa joukkoa käsistään taitavia ihmisiä ja heidän kehittämiään tuotteitaHymy.

Ehdin sentään lauantaina sen verran, että - lankesin loveen! Mitä luulette tästä kehittyvän:

1257798671_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämän tiimoilta aiheutin myös hieman hämmennystä paikallisessa kirjakaupassa, kun kyselin sieltä kalkkeeripaperia (noin se oli kirjoitettu siellä hyllyn reunassa, mutta onko se oikein?). Olo tuntui jotenkin vanhalta, kun selitin myyjälle, miten kopioita tehtiin ennen kopiokoneiden aikaa... No, paperit kuitenkin löytyivät, ja työ eteni tuon verran. Pieni vinkki: tuo sininen on sitä eristelevyä, jota siipan kanssa haimme päivänä muutamana Starkista. Ja Eijan sivuilta löytyy lisää osviittaa, jollei kirjoituksen otsikkokaan riitä vihjeeksi Cool.

Vauvanpeitteeseen sain taustakankaan valittua, ja kutistettuakin, mutta sitten tuli se päänsärky ja työ jäi sikseen.

Entä tänään sitten? Käsittelin kolme A4-kokoista kangaspalaa kuvansiirtoaineella, ne ovat nyt kuivumassa. Ajattelin tehdä enemmänkin kerralla, mutta luin pullon kyljessä olevan englanninkielisen ohjeen, ja siinä todettiin, että paras tulostusjälki tulee vasta käsitellylle kankaalle. Sitä ei mainittu suomennetussa ohjeessa, kumma kyllä. Enpä sitten tehnytkään kankaita varastoon, kolmesta saan kyllä tulostettua riittävästi kuvia töihin, joita aion tehdä kevään kurssille malliksi. Laitoin tänään opistolle opinto-oppaan tekstin ja päivämääräehdotukset kurssin ajankohdiksi. Hiukan taas jänskättää, kun oppilaiksi saattaa tulla samoja ihmisiä kuin nyt on kassikurssilla, ja ylipäänsä muitakin tuttuja, joita on kursseilla tavannut vuosien varrella.

Äsken piirtelin vielä illan päätteeksi kaavaa kassikurssin kassia varten, se kun on vieläkin aivan vaiheessa vauvanpeiton takia. Sommittelin japanilaistyylisiä kankaitani ja tutkailin kahta japanilaista kirjaani, ja suunnitelmani ehti jo kertaalleen muuttua alkuperäisestä. Laukun muoto on selvä, mutta pinnan rakentamisesta en taas pääse itseni kanssa yhteisymmärrykseen. Saa nähdä montako kertaa suunnitelma muuttuu, ennen kuin laukku on kasassa...

Viikonlopun loveen lankeamisen myötä tuli mieleen ensimmäinen lasimaalaustekniikalla tekemäni tilkkutyö, johon mallin löysin American Patchwork and Quilting Magazinesta. Mallissa mustien kaitaleiden reunat oli tarkoitus kääntää alle ja applikoida käsin, mutta koska en käsin applikointiin ole oikein koskaan saanut makua, päätin sen sijaan applikoida "ristikot" koneella. Mielenkiintoisen erilaiseksi työn tekee se, että musta osuus lasimaalauksessa on tehty yhtenäisestä mustasta kankaasta leikkaamalla siihen aukot muita värejä varten. Niiden palaset on aseteltu vaaleansiniselle taustakankaalle, ja musta ristikko taas kaiken päälle.

1257800015_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Perhosia jo yli neljäkymmentä vuotta keräillyt ja edelleen keräilevä Siippa on sitä mieltä, että työni on ristiriitainen: taustasta päätellen on päivä, ja aurinko paistaa, mutta tuon väriset perhoset ovat yöperhosia...

============================================================

What did I fall for during the weekend? It's a totally new technique that a fellow blogger introduced in her blog and was also kind enough to publish instructions for it. The blue material (first picture) is cut out of an isolation board and the pattern is transferred to it with carbon paper. I've taken stained glass pattern and modified it by replacing the strip areas with a simple line.

As the technique is so close to stained glass patchwork, I took out my first stained glass quilt. The pattern is from American Patchwork and Quilting Magazine, and it is done by cutting the black areas from a whole cloth piece of black fabric. Instead of needle-turn applique I've machine-stitched it. My husband is a buttefly collector and he claims that it's a bit contradictory: sun is shining and sky is blue so it must be day, but based on the colour the butterflies have to be of a species that only fly during the night...