Puhti on ollut pois koko päivän, alkaen aamusta nukkumalla kymmeneen asti - no, kesäaikaa vain, mutta silti. Ja silti olo oli ihan puhki, eikä siitä kummemmaksi korjaantunut. Lähestulkoon kaikki jäi ajatuksen asteelle: katselin ikkunasta ulos ja ajattelin, että vaikka onkin harmaata, sinne sukeltaminen voisi kohentaa oloa. Koirakin tuijotti odottavasti ja lähti toiveikkaana perään, sen kerran kun sain itseni sohvasta irti. Ja löntysti alistuneena takaisin paikalleen, kun tajusi, että menin vain vessaan tai keittiöön.

Ajattelin, että saisin leikattua vauvanpeitteen tilkut tänään. Ajattelin, että saisin siivottua työpöydälle sen verran tilaa,  että mahtuisin leikkaamaan ne tilkut. Ajattelin että saisi vielä ommeltuakin muutaman blokin kasaankin tänään. Paljon ajatuksia, vähän tekoja. Pöytä siivoamatta, tilkut leikkaamatta. Onneksi tämä on hormonaalista ja normaalia, joten ensi viikolla taas helpottaa.

Jotain sain sentään tehtyä: siippa aloitti pari päivää sitten yläkerrassa siivouksen huoneessa, joka on jäänyt ylimääräiseksi esikoisen muutettua kotoa. Esikoinen ei itse asiassa asunut siinä huoneessa, koska jäljelle jääneet lapsukaiset vaihtoivat huoneita, mutta yksi huone siis on ollut ilman asukasta jo nelisen vuotta. Ja tiedättehän miten tyhjälle huoneelle käy... Se täyttyy. Nolostunut Tavaroilla, joille ei oikein ole käyttöä, mutta joista ei oikein raaski luopuakaan. Tavaroilla, jotka pitää äkkiä saada pois silmistä. Tavaroilla, joille saattaa joskus tulla jotain käyttöä. Ihan oikeasti: sellaisia tavaroita on, mutta yleensä kyllä käy niin, että kun niitä sitten tarvitsisi, niin niitä ei löydä... kun on niin paljon tavaraa, eikä enää mitään käsitystä siitä, mihin ne tuli aikanaan laitettua... Ja ne löytää sitten taas, kun on käynyt ostamassa tarvitsemansa ja etsii taas jotain muuta...

No, siis siippa aloitti siivouksen, ja sen tuloksena täyttynyt huone on melko tyhjä ja yläkerran aiemmin siisti olohuone on täynnä Itku. Täynnä tavaroita, joihin minun pitäisi ottaa kantaa - siten, että takaisin niillä ei ole paluuta muutoin kuin erittäin vahvoin perustein. Tässä lienee osasyy voipumukseeni. Luopuminen on rankkaa, ja suuresta tavaramäärästä luopuminen vielä rankempaa... Ymmärrätte varmaan. Sitä tuskaa kävin läpi eilen illalla, ja sain aikaan yhden muovikassillisen palapelejä veljen uusioperheelle. Ja valokuvat kolmesta huonekalusta, jotka tänään sain laitettua huuto.nettiin. Eli siinä siis tämän päivän ainoa saavutukseni. Yksi huutokohde.

Kurkkaa, jos kiinnostaa!