Tämä tötteröpää on vienyt huomion viimeisen viikon ajan, tai oikeastaan jo pidempäänkin.
Kolmisen viikkoa sitten Wandaa alkoi huimata liikkeelle lähtiessä, ja kävely oli aika huteraa. Kävimme lääkärissä, joka arveli kyseessä olevan lievä tasapainohäiriö eli ns. vestibulaari-syndrooma, joka menisi ajastaan ohitse. Siltä näyttikin viikon ajan, mutta viime viikon alkupuolella näytti tulevan takapakkia, kun koiran kunto alkoi laskea. Torstaina ei lenkistä tullut enää mitään, se jaksoi kävellä vain vajaat 50 m, pissasi vähän väliä, ja halusi vain kotiin lepäämään.
Perjantaiaamuna menimme huonosti nukutun yön jälkeen - siis koira kyllä nukkui, mutta minä vain pätkittäin - taas lääkärille, jossa diagnoosiksi tuli märkäkohtu ja hoidoksi leikkaus saman tien. Poistettu kohtu oli valtavan kokoinen ja munasarjoista löytyi kaksi isoa kystaa. Tässä vaiheessa vasta opimme senkin, ettei koiralle tule vaihdevuosia. Olimme laskeneet harventuneet juoksut sen tiliin, sillä Wandalla on ikää jo 11 vuotta. Säästyimme keskustelupalstojen ennustamilta kauhutarinoilta, joissa kohtu puhkeaa, koira saa vatsakalvontulehduksen ja verenmyrkytyksen ja kuolee niihin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin: koira heräsi leikkauksesta pirteänä ja entisellään. Ainoa elämää rajoittava ja ärsyttävä asia on tuo kauluri, jota täytyy käyttää 10 päivää, jottei se pääse itse hoitamaan leikkaushaavaa. Haava on parantunut todella hyvin, ja tänään kävelimme jo normaalin puolen tunnin eli 2,5 km päivälenkin. Kauluriinkin se on jo alistunut - nauttii kyllä suunnattomasti, kun sitä rapsuttaa pannan alta ja kauluksen sisältä, minne se itse ei yllä. 
**************************
The cone head in the picture has taken our full attention during the past week, or actually even longer. About three weeks ago the dog - Wanda - started to feel dizy and walked very unsteadily. The vet thought she might suffer from a mild vestibular syndrome, which would heal without any treatment in a couple of days or weeks. So she also seemed to do until last week as her condition seemed to get worse again. On Thursday she was so tired that our daily walk was only 50 meters and even then she stopped all the time to pee, and was more than happy when I gave up and turned back home.
I made an appointment with the vet for Friday morning, and spent a sleepless night - the dog did sleep alright, but I only dozed on and off the whole night. Friday morning the diagnose was very straight forward: Wanda had her womb infected and had to be operated right away. The womb was huge, filled with abscess and there were two large cysts in her ovaries. Only then did we also learn that dogs do not have any menopause, as we thought was the cause for her not being on heat any more - she is already 11 years old.
All is well that ends well: Wanda recovered from the surgery quite quickly and the wound has healed very well. The only annoyance is caused by the collar she has to wear for 10 days to stop her from licking her wound. She tolerates the collar just, and is naturally pleased if and when somebody gives a scratch under it, since she cannot do it herself. Today we already took our usual walk of half an hour = 2,5 km without any problems.
