Aamulla postilaatikolle mennessäni koimme Koiran kanssa aikamoisen yllätyksen mansikkamaan rastasverkossa - yhdessä omantuntoni kolkutuksen kanssa, sillä verkot olisi voinut poistaa jo ajat sitten, mutta kiireiltämme emme ole vielä ehtineet! Verkossa roikkui nimittäin aika isokokoinen lintu, jota koira haisteli varovasti puolen metrin etäisyydeltä. En mennyt itse sen lähemmäs, katsoin vain, että pöllöltä se näytti ja oli aivan liikkumaton, joten arvelin sen olevan kuollut.

Kuopuksella alkoi tänään koulu, ja hän tuli ovella vastaan hakemaan autosta tavaroitaan. Mainitsin hänelle linnusta, ja kohta hän tuli tohkeissaan sisään kertomaan, että lintu on elossa. Eläinrakkaana lapsukaisena hän oli mennyt tutkimaan sitä lähempää ja koskettanutkin. "Sen pää on sillä lailla pöllömäisessä asennossa!" Otimme sakset, laitoin Siipan nahkahanskat käteen ja menimme kiireesti irrottamaan lintua. Verkkoa leikellessämme se ei liikahtanutkaan, ainoastaan räpytteli vähän silmiään. Saimme sen irti ja veimme puutarhapöydälle, missä irrottelimme loput verkonpalat toisen siiven ja jalkojen ympäriltä. Edelleenkään se ei liikkunut mihinkään, eikä vastustellut mitenkään, kun käsittelimme sitä.

1313491535_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tulin sisälle tutkimaan netistä, mitä tulisi tehdä, sillä llinnulla oli rengas jalassaan. Sillä välin Siippa kävi nostamassa sen maahan, nokka metsää kohti, kuten se on tuossä yllä olevassa kuvassa. Lintu kuulema kakkasi nostettaessa, mutta muuten se vain kyyhötti paikallaan, ja antoi minun tutkia renkaan merkinnätkin ihan rauhassa.

Soitin Helsingin yliopiston vaihteeseen, josta minut yhdistettiin rengastustoimistoon. Siellä mieshenkilö otti renkaan tiedot ylös ja näki niiden perusteella heti, että kyseessä on Nurmijärvi-Hyvinkää -seudulla rengastettu tämänvuotinen lehtopöllön poikanen, josta ei vielä ollut mitään havaintoja. Hän neuvoi soittamaan Korkeasaaren eläinhoitolaan, ja viemään linnun sinne tarkistettavaksi. Sain häneltä puhelinnumeron, ja soitin saman tien sinnekin. Siellä neuvottiin tuomaan lintu Korkeasaaren lipunmyyntiin, josta he sitten noutaisivat sen hoitolaan.

Kun menin nostamaan lintua laatikkoon, se piristyikin hieman, ja karkasi käsistäni maata pitkin pihakivikkoon. Lentää se ei kuitenkaan yrittänyt, Siippa epäili sen pyrstösulkien vääntyneen sen verran, ettei se pystyisi lentämään.

1313491570_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koska se on vielä niin nuori yksilö, emme osanneet itse sitä lintukirjan kuvien perusteella tunnistaa, vaan veikkasimme, että se voisi olla suhteellisen yleinen helmipöllö. Mutta se on siis hieman harvinaisempi lehtopöllö, jota tavataan Etelä- ja Lounais-Suomessa. Se suhteellisen uusi tulokas Suomessa, asustellut täällä vasta vähän yli sadan vuoden ajan, ja Suomessa se elelee asuinalueensa pohjoisrajalla.

Siippa nosti sen pahvilaatikkoon, ja kyyditsin linnun kipin kapin Korkeasaareen. Portilla kaksi nuortamiestä ojensi minulle ilmoituslomakkeen ja otti linnun hoitoonsa. Uteliaina he kurkkasivat laatikkoon ja kertoivat pöllön nukkuvan. Taisi olla raskas ja stressaava kokemus lintuparalle, toivottavasti se siitä tokenee ja pääsee palaamaan takaisin luontoon. Täytyy muistaa soitella ja kysellä sen kuulumisia muutaman päivän kuluttua.

************************

This morning when I went to get the newspaper from our mail box there was a surprise waiting for both me and the Dog in the net surrounding our strawberry garden. At the same time there was a great feeling of regret for not having had time to remove the nets since the strawberry season is over long ago... There was an extraordinary large bird hanging in the net upside down. Our Dog sniffled it carefully from twoo feet away and I just had a glance to see that it was some kind of an owl. I thought it was dead since it didn't move at all.

When going in to tell DH about the bird, our Lastborn came out to fetch something from the car. I told her about the bird and as she came in soon after me she was very exited, and told that the bird was still alive. Being a great animal lover she had gone to have a closer look at the bird and even touched it. "It's holding its head in an owl-like position."

I grabbed scissors and DH's leather gloves and we went outside to get the bird loosened from the net. It didn't move at all, so we got it off quite easily and Lastborn carried it to the garden table where we got rid of the rest of the net around it's wing and claws. Still it just stayed motionless, only blinking it's eyes a bit.

From the internet I found a phone number to the tagging office at Helsinki University. I called there to ask what to do with the bird. The man there told me to take the bird to Korkeasaari zoo in Helsinki where a veterinarian would check to see the condition of the bird and give it the necessary treatment. When I told him the numbers from the tag, he was able to tell that the bird is a tawny owl and had been tagged in this area. He even knew who had tagged it, and that it is this year's fledgling. (That's why DH couldn't tell which owl it is, because it is so young that it's colours aren't quite right yet.)

A bit more life came into the bird as we put it into a carton for the car drive, but still it wouldn't try to fly. It was obviously suffering from a severe shock, poor thing, but hopefully it will recover from it's adventure and be able to get back to nature as soon as possible. I'm going to phone and ask how it's doing in a few days time.