Viimeinkin sain joulukuusenmattoni tikattua eilen, ja illalla reunakantin käsin kiinnittämiseen nurjalle kului yksi Wallander, Candlefordin postineiti ja pätkä Syyttäjää.
Lähikuva tikkauksesta
En halunnut halkion erottuvan mitenkään, joten ompelin kerrokset yhteen oikeat puolet vastakkain keskiympyrässä ja halkion reunoissa. Sen jälkeen käänsin työn oikein päin ja kiinnitin kerrokset neuloin toisiinsa tikkaamista varten. Välivanuna kokeilin ensimmäisen kerran bambuvanua, ja se takertui yllättävän tiukasti kiinni kankaaseen jo ilman neulojakin. Muutenkin bambu tuntuu tosi mukavalta, se on vähän ohuempaa kuin peruspuuvilla, mutta kuitenkin ryhdikkäämpää ja tukevampaa kuin polyesteri. Neuloina käytin vain nuppineuloja, kun en ole oikein syttynyt hakaneulojen käyttämiseen enkä siis ole niitä koskaan tullut hankkineeksi.
Tikkasin yläsyöttäjällä keskeltä reunaan päin. Ylälankana oli Madeiran vähän paksumpi, kullansävyinen konekirjontalanka, ja alalankana käytin Madeiran hopeista metallilankaa. Puolassa metallilangan käyttäminen on paljon yksinkertaisempaa kuin ylälankana, ja ompelu sujuikin ongelmitta. Tikkasin vain joka toisen ruudun läpi, koska keskiympyrän ympäirllä ruudut ovat vain n. 1,5 cm leveitä.
Maton taustapuoli
Hopealankatikkauksia
Taustakankaan punainen on vähän eri sävyä kuin etupuolella. Ihastuin sen jouluiseen tekstiin, jonka juonesta ja alkuperästä en kyllä vielä ole päässyt kärryille....
Ohjeessa maton reunaan oli laitettu röyhelö, joka olisi tullut kerrosten väliin ja ulkoreunakin olisi ommeltu kiinni ennen työn kääntämistä oikein päin. Koska suurensin mallia parilla kaitaleella, työstä olisi tullut aivan liian suuri rimpsun kanssa, joten jätin sen pois. Ensimmäistä kertaa tein itse vinonauhaa reunakantiksi, tähän asti olen tehnyt sen aina langansuuntaisesta kaitaleesta, mutta pyöreään muotoon vinonauha istuu paremmin. Kokeilin yhtä netistä löytämääni ohjetta - ja ihastuin, sillä se ei tosiaankaan ollut vaikeaa eikä hidastakaan. Ja oli pakkokin, kun varastoista ei löytynyt tähän työhön sopivaa, ja halusin maton tänä viikonloppuna valmiiksi.
Vinonauhaa jäi vielä ylikin, vaikkapa pariin patalappuun... Ja seuraavalla kerralla paljastan, miksi olen rullannut sen nimenomaan vessapaperirullan hylsylle...
***************************
I finally got my Christmas tree skirt quilted yesterday, and watching TV in the evening I fastened the binding to the back by hand.
I didn't want the cleavage to be visible, so I put the skirt together by first sewing the center and the cleavage with right sides together. Then I turned it right side up and fastened the layers together for quilting with pins - I've never tried with safety pins, as they seem so unpractical. Pins worked fine here, as I was using bamboo batting for the first time, and it seemed to stick to the fabric rather tightly. I really like it because it is a bit thinner than cotton, but yet sturdier than polyester.
I stitched with walking foot from center outwards using Madeira embroidery thread that has a gold tone. In the bottom I used Madeira silvery metallic thread, it works just fine there, I had no problems with it at all. And I wanted a little "bling" on that side as well. I love the red Christmas fabric with the hand-written text: there really is a story there, so far I just haven't been able to figure out what it actually is about...
In the original pattern there was a ruffle at the outer edge of the skirt, but as I had already enlarged it with two strips, it would have bacome far too large for us. So I settled with bias binding, and for the first time I did it myself: I hade none suitable in my stash and I really wanted to get the skirt finished this weekend. Normally I've always done my binding on the straight edge or used commercial bias binding. Now I dug out one instruction from the Internet - and fell in love with the easiness of doing it: it isn't difficult or laborsome at all! And you get just the colour you want.
There was some binding left over - maybe for pot holders... Next time I'll reveal to you, why I have rolled it on the toilet paper casing...
