Kaarevien saumojen harjoitus jäi tekemättä, kun kävin suoraan asiaan eilisaamuna. Tältä näytti suunnitelmani (outo kuvakulma ja ensimmäinen pala on jo leikattu irti):

1313954066_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niinkuin kuvasta näkyy, niin kaaria riittää, tulppaanimalli on Vikki Pignatellin kirjasta. Seuraavat vaiheet kuvineen ovatkin sitten vähän sekavassa järjestyksessä, enkä alun jälkeen muistanut koko kuvaamista enää, niin tohkeissani olin työn edistymisestä - vaikka välillä piipahdin Myyrmäessä kirpputorillakin...

Mutta idea on siis tämä: freezer-paperin avulla kaarevan kankaanreunan saa muotoiltua helposti. Tässä on osa 3 malliksi:

1313954451_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nuolet osoittavat niitä reunoja, joista saumanvarat on käännetty tilkun alle. Itse käytin kääntämisessä apuna tärkkiä, jolloin sain todella terävät taitteet. Sen kanssa tosin sai olla varovainen, koska paperi irtoaa märästä kankaasta helposti. Koveriin kohtiin tehdään aukileikkauksia, jotta ne kääntyvät kauniisti, kuperat vain käännetään välttäen vekkejä nurjalla, koska niiden kohdalle taitereunaan tulee aina kulmikas "huippu" - samoin kävisi, jos kuperaan kohtaan tekisi aukileikkauksen. Ylimääräinen aaltoileva reuna täytyy vain saada asettumaan tasaisesti vähitellen, ei kannata yrittää kaikkea löysää piiloon yhdellä kertaa. Ja jos tulee vekkejä, ne saa oiottua kostuttamalla varovasti.

Kun reuna on valmis, tilkku asetetaan tässä Pignatellin mallissa takaisin paikalleen, ja kohdistus tapahtuu paperin avulla kuin palapelin kokoaminen. Kun pala on paikoillaan, se kiinnitetään tukikankaaseen ensin saumanvaroista, sitten irrotetaan freezer-paperi, ja neulataan tilkku myös ommeltavasta reunasta.

Tässä osa 2 neuloilla kiinnitettynä (kiinniommeltava reuna on sinisen kankaan päällä):

1313954491_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Tilkkujen yhdistäminen tapahtuu piilo-ommelta käyttäen, tässä kuva kukan varresta, josta toivottavasti erottuvat myös nuo piilopistot (värit ovat aivan oudot, otin kuvan makrolla):

1313954537_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Piilo-ommel on siis se, jolla voi kiinnittää vaikkapa housunlahkeet, eli se näyttää tältä: ^---^---^---^. Omassa koneessani säädin sen siten, että pituus oli 1.2 ja leveys 1.8. Suoran ommelosuuden on tarkoitus osua alemman kankaan puolelle ja väkänen haukkaa aina siihen taitettuun reunaan kiinni. Väkästen tulisi olla n. 1 cm:n etäisyydellä toisistaan.

Lyhyesti sanottuna: tämä tekniikka on vähän kuin applikointia, mutta yleensähän applikoinnissa freezer-paperi silitetään kankaan nurjalle, jolloin kaikki täytyy muistaa tehdä peilikuvana. Tässä ei peilaamista tarvita, ja tätä tekniikkaa voi käyttää muuallakin kaarevissa reunoissa kuin näissä Pignatellin malleissa.

Tältä työpisteeni näytti, kun tulppaani vihdoin oli kasassa (Huomaatteko muuten uudet pöytäni, joiden kanssa olen nyt levittäytynyt nurkastani myös yläkerran olohuoneen puolelle? Leikkauspöydän tasot voi laskea alas, jolloin pöytä on vain vajaat 50 cm leveä, ja ompelukone on upotettu ompelupöytään - vihdoinkin ergonomisesti oikea ompelukorkeus ja paljon pöytäpintaa ympärillä isojen töiden tikkaukseen. Ja vasemmalla roinaa ja vanha nojatuoli, joka siirtyy nojatuolien taivaaseen, ellei sille löydy uutta kotia - siivous on siis vähän vielä kesken, ennen kuin ateljeeni on oikeassa järjestyksessä):

1313954575_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja tältä näyttää vanua, vuoria ja tikkausta odotteleva tulppaani:

1313954623_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Edellisen blogitukseni yhteydessä minua pyydettiin kertomaan mitä freezer-paperi on ja mistä sitä saa. Kyseessähän on ns. "lihakaupan paperi", jonka ominaisuus on juuri tuo silittämällä kiinnittyminen kankaaseen, ja vielä siten, että sen voi tarvittaessa myös irrottaa ja kiinnittää uudelleen. Paperin toinen puoli on mattapintainen ja toinen kiiltävän vahamainen, ja juuri vahapuoli on se, joka kiinnittyy. Ensimmäisen kerran tein itse tuttavuutta paperin kanssa jo aikanaan vaateompelussa, kun innokkaana kokeilin sitä collegekankaaseen. No, ei ollut tarkkoja ohjeita, joten taisi tulla silitettyä turhan perusteellisesti, kun paidan osat venyivät ja vanuivat paperia irti repiessäni...

"Virallista" freezer-paperia saa ostaa tilkkutyötarvikeliikkeistä, itse olen ostanut sitä Tilkkutexistä ja tilannut nettikaupasta jenkeistäkin. Laadut ovat hieman erilaisia, amerikkalaisten vahapuoli on kiiltävämpi, mutta muutoin toimivat ihan samoin. Jos ei ole tilkkukauppaa lähistöllä, niin tarkoitukseen kelpaa myös - lihan kääreenä käytettävä paperi! Viime syksyn kurssillani yksi oppilaista osti sitä omasta K-lähikaupastaan. Oli oikein punnittu ja hinnoiteltu jonkin lihan hinnalla! Toinen "korvike" on kopiokonepaperien pakkauspaperi eli se paperi, johon monistuspaperiarkit on kääritty. Läpipiirtämisessä nämä saattavat olla vähän haasteellisempia kuvioinnin ja tekstien vuoksi, mutta luulisin, että valoa vasten piirtäen sekään ei ole ongelma.

Itse olen tähän mennessä käyttänyt freezer-paperia tilkkutöihin näissä kansalaisopiston kurssia varten esittelemissäni tekniikoissa, ja lisäksi applikoinnissa ja sabluunamaalauksessa. Sellaisenkin niksin olen nähnyt, että paperia voi silittää kiinni toisiinsa muutaman kerroksen, jolloin siitä voi leikata tilkkutyömallineita. Ja jos silitysrautaa tarjoaa väärälle puolelle, tarttuu ilmeisesti hyvin myös raudan pohjaan - yksi niitä harvoja mokia, joihin EN ole syyllistynyt... Hymy

*******************************

I'm still blogging about the quilting lessons that I'm giving this autumn, so I'll translate only a short section about the new technique with curved seams that I tried this weekend. I've bought Vikki Pignatelli's book several years ago after seeing it at my quilting friend's, but I've never had the time or the opportunity to try the technique before.

As you see from pictures above, the basic idea is to turn under the seam allowance using freezer paper as quide. Concave parts need some clipping, convex one's don't. What I added to it was using starch to make the folds as crisp as possible. You have to be careful, however, since the freezer paper loosens as soon as the fabric gets moist.

The seams are sewn with blind hem stitch, that looks like this: ---^---^---^---. With my Bernina I used 1.2 as length and 1.8 as width, I used invisible polyamide thread in the needle and cotton in the bobbin.

I must brag a little about the new sewing/quilting tables that I got a week ago: the cutting table plates can be lowered so the whole table in it's smallest is less than 50 cm in width, and I finally have the sewing machine table of my dreams with inset sewing machine that lies on a hydraulic lift - finally it is ergonomic and gives a lot of tableplace for quilting large quilts! But as you can see: no matter how large your cutting table is, there's bound to be quite a mess on it after a couple of days working on it. There's a lot of mess also around the tables: my quilting is now taking over our upstairs living room as well, but there's still a lot to be organized  - like the old armchair that is going to go to armchair heaven in case no one will offer a proper new home for it...

Last picture is my finished piecing of the tulip pattern that is waiting to be batted, backed and quilted! The technique was fun and easy, it would be fun to try and make my own design...