En oikein tiedä, mikä apatiavirus minuun iski: kahteen viikkoon en ole saanut aikaan juuri mitään - en käsitöissä sen paremmin kuin missään muussakaan. Ehkä Pojan muuttaminen pois kotoa hiukan lamaannutti, yläkerran nurkkahuone huutaa tyhjyyttään... Ensimmäistä kertaa perhe tuntuu todella pieneltä, kun jäljellä on enää Kuopus, joka hänkin on useimmiten viikonloppuina poikaystävänsä luona. Talossa on nyt jo kaksi"tyhjää" huonetta, joissa ei tule käytyä päiväkausiin. Toinen on tämä Siipan työhuone, jossa käyn vain blogittamassa, ja toinen siis nyt Pojan huone. Jälkimmäisestä tosin tullee meille "elokuvahuone" koska siellä on jäljellä Pojan valkokangas ja videotykki, joita hän ei voinut asuntoonsa sijoittaa, joten ne jäivät meidän käyttöömme hänelle hankkimaamme televisiota vastaan.

Kellon kääntäminenkin sekoittaa aina keväisin elämän, niin kävi nytkin, ja erityisesti tällä viikolla on väsyttänyt joka ilta niin, että "sammun" sohvalle Puutarhaetsivien jälkeen. Silti saan vaivatta nukuttua vielä kunnon yöunetkin... Kaipa se siitä taas tasaantuu, vaikka salaa mielessäni olen toivonut - uskomatonta kyllä - asuvani itärajan toisella puolella, koska siellä ei enää pelleillä kellojen kanssa...

Eilen sentään sain laittauduttua ompelunurkkaan ja tartuttua twisteriini. Ja tänään sain lopeteltua reunakaitaleen kiinnityksen. Polvekenauhaa tarttui mukaan tilkkupäiviltä, ja se löysi taas paikkansa - tosin sitä on vielä n. 47 metriä jäljellä, eli siitä riittää vielä n. 16 tämänkokoiseen työhön... Kukapa olisi voinut vastustaa 6 euron loistotarjousta...

1302289768_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1302289823_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1302289798_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lähikuvien laadussa on taas toivomisen varaa, mutten jaksanut enää järjestää uutta kuvaussessiota. Jotain uutta opin reunakaitaleen liittämisestä silloin, kun siinä on tuo polvekenauha mukana: en kiinnittänyt polvekenauhaa ihan kaitaleen päihin asti, liitin kaitaleen ensin ja sitten kiinnitin polvekenauhan käsin liitoksen kohdalle. Kiinnittäessäni reunakaitaletta työn etupuolelle ompelin sen näkymättömällä langalla ja kapealla siksakilla, jotta polvekkeiden kärjet eivät nousseet pystyyn.

Nyt kun tiedän, miten valmiit kuviot asettuvat tässä mallissa, tekisi mieli tehdä vaikkapa kaitaliina keittiön pöydälle. Katsotaan nyt... Cool

******************************

I don't know what kind of an apathy virus hit me: for two weeks I haven't accomplished just about anything, quilting or not quilting related. Part of my mood might be explained throught the fact that our Son moved away, his room upstairs is empty and I can see it from my sewing place. For the first time the family feels sooo small only the Lastborn being with and even she is spending most of the weekends at her boyfriend's house... So now there are two such rooms in the house that I don't go to for days: this study of DH where I only go to write my blog posts, and our Son's room. We are planning to make it over to our movie room since he had to leave his equipment behind, because there wasn't room for them in his flat. We bought him a TV in return.

I hate summer time and clock change, it always confuses my personal rythm totally: I've been so tired that I fall asleep on the couch when watching TV but have no trouble in having also a proper night's sleep as well. Strangely I've even had vague and passing wish of living on the other side of the eastern border, where there is no playing around with the clock any more...

However, yesterday I spent some time in my sewing corner and took out my twister quilt to finally get it done. Today I then sewed the binding in place: I once again used ricrac ribbon, since I bought some 50 meters of it recently... Who could resist a bargain price of 6 euros... I learnt some new tricks with it: I didn't fasten it quite up to the ends of the binding strip, sewed the binding to the back of the quilt, joined the ends first and then fastened the ricrac with hand to the join area. When sewing the binding in place to the right side of the quilt I used invisible thread and narrow zigzag, so the points of the ribbon didn't stand up.

Now that I know the logic of the pattern I would like to sew a narrow table runner for our kitchen table. We'll see...Cool