Blogissani on ollut hiljaista: viikonlopusta lauantai kului väsätessäni neulatyynyä Eijan järjestämään kilpailuun, eikä työtä tietenkään ole voinut paljastaa omassa blogissa ennen kilpailun päättymistä. Hiukan hämmentävästi neulatyynystäni tulikin niin suosittu, että se voitti kilpailun, mitä en olisi ikinä etukäteen uskonut. Valmistuminen meni niin viime tippaankin, että mietin jo, jättäisinkö koko kilpailun sikseen, mutta kun olin Eijalle luvannut osallistua, niin sinnikkäästi tuhersin tyynyn loppuun lauantai-iltana.

1271794241_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eijan sivuille jo kommenttiin kirjoittelin tyynyn syntyhistoriaa tähän tapaan:

"Toteutin neulatyynyni paitsi kilpailun takia, niin myös ihan todelliseen tarpeeseen: käytetyt ja käyttämättömät ompelukoneen neulat menevät koteloissaan jatkuvasti sekaisin, samoin eri paksuiset neulat - ikänäkökin tekee jo sen verran kiusaa, että kokonumeron erottaminen neulasta on mahdotonta ilman suurennuslasia ;) Ja erilaiset silmäneulat uppoavat piiloon tavallisen neulatyynyn sisään. Neulakirjoista taas olen ajatellut, että sellainen meikäläisen tapauksessa katoaa nopeasti kankaiden väliin tai ompelupöydän kaaokseen. Kiristysnauha taas on hyvä neulatyynyä kuljetettaessa, kun terälehdet suojaavat neuloja. Ja Eijan idea käyttää peltipurkkia runkona ratkaisi viimeisenkin ongelman, eli tukevan ja paikallaan pysyvän runkomateriaalin. Näitä pohtiessa neulatyynysovellukseni sitten näki päivänvalon - tai ennemminkin auringonlaskun, kun sitä kiireellä väsäsin ennen kilpailuajan päättymistä."

Eijahan antoi tosissaan perusohjeen tyynyn toteuttamiseen, sopivanväristä joustavaa kangasta löysin kätköistäni ainoastaan loistosamettina, joten tein siitä keskustan, jonka täytin tilkkutöistä jääneillä vanukaitalesuikaleilla. Terälehtiin piirsin kaavan jakamalla purkin ympärysmitan kuudella, jolloin sain terälehden alareunan leveyden. Tukimateriaalina lehdissä on kassikurssilta hankkimaani vanulevyä. Terälehtien kärkiin ompelin lehtiä ommellessa pienet satiininauhalenkit kiristysnyöriä varten. Yllättäen lenkki helpotti myös terälehden kääntämistä oikeinpäin. Ompelukoneellani kun voi kirjoittaa, niin tikkasin eri neulatyyppejä ja -kokoja terälehtiin. Sen voisi toki tehdä tekstiilitussilla tai käsin kirjoenkin. Pohjakankaan kiinnitin purkkiin liimaharsolla, purkkia ympäröivän kaitaleen ja terälehdet liimasin kiinni ananaspurkkiin kuumaliimalla. Neulatyynyosan olen vain sullonut paikoilleen, siitä kannattaa tehdä hyvin pullea, niin se on sullottuna riittävän napakka. Lopuksi vain kiristysnauha paikoilleen: itseltäni ei siihen hätään löytynyt muuta väriltään sopivaa kuin tuo polvekenauha, joka ei ole kauhean käytännöllinen, mutta sitäkin kauniimpi.

Tätä kirjoittaessakin päässä pulppuaa ideoita erilaisista sovelluksista - yksi ananaspurkki jo kuivauskaapissa odottaakin verhoilua. Silmänisku

*******************************************************

It's been rather quiet in my blog: I spent Saturday to make a pin cushion for the competition that Eija organized in her blog, and I couldn't naturally reveal my entry in my own blog before the competition ended this evening . To my great astonishment my version was so well-liked that it won! I would never have imagined that beforehand, I even considered wether to participate at all, since I was so late with it - as always, that I posted my entry late on Saturday evening, just before the deadline.

Besides the competition I wanted to make the pin cushion, because I really needed a solution for the needle problem I've been having all the time bothering me badly: used and unused machine needles get mixed even if I try to keep them apart. Needle size is carved to the needles with so small numbers that due to age vision it is impossible to figure them out without a magnifying glass. Ordinary sewing needles and hand-quilting needles get lost inside the pin cushion. Needle book would have been one solution, but in my case it would get lost either between the fabrics or among the chaos on my sewing table. When I then read in Eijas blog the  basic instruction she gave for a pincushion that is built into a small pineapple tin, even the problem of keeping the pin cushion steady standing on the sewing table was solved, and my version of pin cushion was born. To crown it I came up with the idea to put a cord between the petals, so they can be pulled up to protect the needles when the pin cushion travels to quilting lessons...

Even when writing this several versions of this prototype are bouncing in my head - and I actually have already one pineapple tin washed and waiting for a new "waistcoat". Silmänisku