Olin tulostanut isäni ja äitini nuoruuden kuvia kankaalle, ja äidin kuvasta halusin tehdä kannet hänen hautajaiskuviensa albumiin. Hänen tavaroitaan aikanaan siivotessani pari vuotta sitten vastaan tuli pari hänen itsensä säästämää puuvillaista vaatetta, jotka hän oli jo osin purkanutkin - en tiedä mitä hän niistä oli suunnitellut - ja otin ne silloin itselleni talteen. Ne oli aikanaan teetetty ompelijalla, ja ne ovat sellaiselta ajalta, ettei ompelukoneessa ole ollut vielä muuta kuin suora ommel, koska kaikki saumavarat oli huoliteltu käsin.

Albumin kansiin valitsin kukallisen puseron, ja etsin sille kaveriksi pari omaa kangastani ja koristenauhoja, jotka kyllä ovat ihan 'nykyaikaisia', mutta sopivat mielestäni puserokankaan kanssa yhteen. Kokosin ne ensin silitettävälle tukikankaalle yhtenäiseksi kaitaleeksi, jonka sitten kiinnitin Eurokankaan jäykisteelle. Jos ette kerro kenellekään, niin "piiloblondius" pääsi kukoistamaan jäykisteen kanssa oikein kunnolla: mitään ajattelematta laitoin jäykisteen suoraan silityslaudalle, ja silitin - koko homman kiinni silityslautaan! Nolostunut Onni onnettomuudessa oli kuitenkin, että huomasin mokani suhteellisen hyvissä ajoin, ja jäykisteeseen jäi vielä liimaa ihan tarpeeksi. Toisekseen silityslautani päällinen oli jo niin vanha, että olin suunnitellut sen vaihtamista jo niin pitkälle, että uusi päällinen oli kaapissa odottamassa... Onneksi olin ollut saamaton, enkä koskaan saanut aikaiseksi vaihtaa sitä...

Loppuosuus sujuikin sitten kommelluksitta ja olen lopputulokseen tyytyväinen, tässä kuva edestä ja takaa:

1263156472_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1263156504_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä vielä pari lähikuvaa koristetikkauksista ja -nauhoista:

1263156784_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1263156822_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tikkaukset tein konekirjontalangalla ja ompelukoneestani löytyvillä koruompeleilla. Kuvan ympärillä olevan koristenauhan kiinnitin leveällä siksakilla ja näkymättömällä tikkauslangalla, samoin kuin mustan kapean satiininauhan. Reunat huolittelin valmiilla viininpunaisella vinonauhalla, jota sattui laatikon pohjalta löytymään. Taustakankaana työssä on yksi yhtenäinen kangas, jonka silitin taakse kiinni ennen tikkaamista.

Ainoa yllätys tuli siinä kohtaa, kun taitoin kaitaleen päihin laskemani taitevaran nurjalle ommellakseni päädyt pusseiksi, joihin kannet pujotetaan. Olin varannut kaitaleen leveyteen 2 cm enemmän kuin albumin kannen leveys, mutta leveydessä ei ollutkaan yhtään liikaa, vaan tasku piti tikata aivan reunasta, jotta kannet mahtuivat sisään. Kannet olivat niin paksut, että ne 'söivät' koko varan. Tämä muistutukseksi, jos teette vastaavanlaisia kansia. Toinen muistettava asia on tehdä taskuista riittävän syvät, etteivät kannet luisu pois paikoiltaan, kun albumin avaa. Itse tein taskun ulottumaan vähän yli kannen puoliväliin.

*****************************************************************************

I had printed on fabric some pictures of my parents during their youth, and took one picture of my mother to make a photo album cover for her funeral pictures. The flower print fabric is actually a blouse that a seamstress had sewn for her. It dates back to time when sewing machines only had a straight stich since everything else on it was sewn by hand. I found some matching 'contemporary' fabrics and embellishment that in my opinion matched with it. I used a double-sided fusible interfacing to support the cover, which it does well - also even after I managed to iron it on my ironing table...Nolostunut Lucky = lacy me: I had a new cover for the table waiting to be replaced, I just hadn't gotten so far to have changed it yet...