Sain Marlelta tunnustuksen:

1255892485_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Haasteen säännöt ovat tällaiset:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Näkö: Kun harrastuksena on tilkkutyöt, tuntuu, että näköaisti on itselleni se kaikkein tärkein. Kauniiden, värikkäiden kankaiden pelkkä katselukin saa hyvälle mielelle, samoin tilkkutyökirjojen ja -lehtien selailu. Luonnon tarkkailukin on elpynyt tämän harrastuksen myötä ja aktivoi näköaistia ulkona liikkuessa. Kävelylenkin varrella on niin paljon mielenkiintoista ja inspiroivaa nähtävää: lainehtiva viljapelto, kukkiva rypsi, puitu viljan sänki pakkasaamuna, hämähäkin verkko aamukasteen paljastamana, ohdakkeen piikikäs lehtiruusuke - ja paljon paljon muuta. Ja lukeminen on toinen mieliharrastuksistani, johon näköaisti on oleellinen. Tosin nykytekniikan aikaan olen käyttänyt siihen kuuloakin: aikanaan työmatkoilla kuuntelin äänikirjoja autossa.

Haju: Vastaleivotun pullan tuoksu, ulkona tuulessa kuivuneet puhtaat lakanat, paistinpannulla kuullottuva sipuli ja suppilovahverot, heinäkuun auringossa kypsyneet mansikat. Tuoksunautintoja, joissa on jotain tuttua ja turvallista jo kaukaa lapsuudesta lähtien. Pahoja hajujakin toki on, mutta en niitä tässä luettele edellä luomaani nautintoa säästelläkseni. Itselläni ei ole erityisen hyvä hajuaisti, mutta esimerkiksi rakuunan haistan jo kaukaa, sillä se vie minulta heti ruokahalut.

Maku: Makuaisti on 'naimisissa' hajuaistin kanssa, ilman toista toinenkin on vajavainen. Nuhaisena sen ainakin huomaa: mikään ei maistu oikein miltään. Makuaisti mahdollistaa monenlaiset nautinnot: makean, suolaisen, happamen, karvaan. Vastakohdat täydentävät toisiaan: venäläisten suolakurkut ja hunaja, kiinalainen hapanimelä kastike, amerikkalaisten voi ja marmeladi paahtoleivällä - tai niinkuin joskus kauhulla Saksassa katselin: makkara ja marmeladi... Suolaisuus on opittua, persoksi makealle taas synnytään, näin luin jostakin. Itse olen makeannälkäinen: syödessä pitää aina pitää huolta siitä, että jää tilaa jälkiruoalle...

Kuulo: Turvallisuuden kannalta tärkeä aisti, joka suojaa monelta vaaralta vaikkapa jalankulkijana liikenteessä. Suo myös nautintoja musiikin ja luonnon äänten muodossa. Mutta ärsyttää, kun välittää korviin turhaa meteliä luonnossa. Haaveilen joskus asumisesta tiettömän taipaleen takana, jonne ei kuuluisi mikään maailman pauhina. Herkuttelen äänettömyydellä ainakin kerran vuodessa muutaman päivän ajan tuttavien kesäasunnossa.

Tunto: Tuntoaistikin tarjoaa turvaa, vaikkei sitä usein tule ajatelleeksi. Miten muutoin varjeltuisi polttamasta itseään tai vaikkapa pistämästä itseään neulalla pintaa syvemmälle, ellei tuntoaisti varoittaisi. Sokeille näköaistin korvike monessa asiassa: lukea voi tunnustelemalla, samoin tutustua ympäristöön. Pehmeä, karvainen, piikikäs, kova, kylmä, metalli, puu, kangas. Näkevällekin voisi avautua uusi maailma, jos joskus viettäisi päivän silmät sidottuina joutuen turvaamaan muihin aisteihin.

Jaha, sitten pitäisi vielä keksiä, kenelle tämän aistihaasteen voisi edelleen singahduttaa. Aika moni seuraamistani blogittajista taitaa olla jo mukana. Koetin katsoa, että ainakin Blokkisiskojen Maritta ja Kaija taitavat olla vielä haastamatta, samoin Eija, Maikki ja Neulis.