Matkantekoni leirille alkoi loistavasti: Riihimäen kohdalla mieleeni yhtäkkiä iski, että olin unohtanut ompelukoneen sähköjohdon kotiin! Ei muuta kuin asuntoauton nokka kohti ramppia ja bussipysäkille soittelemaan. Ensin soitin opettajalle, ja hän tarkisti, että paikan päältä ei löytynyt koneeseeni sopivaa johtoa, vaikka opistolla Berninoita olikin. Sitten soitto kotiin, josko joku viitsisi lähteä ajamaan perään tuomaan johdon. Vaihtoehdot olivat mies tai poika - ja poika pelasti huonomuistisen äidin tällä kertaa Hymy. Onneksi matkaa meiltä Riihimäelle on 'vain' kolmisenkymmentä kilometriä. Olin ollut vähän myöhässä jo alkuperäisessä startissakin, ja tämä viivästys tarkoitti sitten tunnin myöhästymistä leirin alusta.

Oli tietysti hieman jännittävää mennä vähän kauemmas hakemaan tilkkutyöoppia, kun ei tunne ihmisiä entuudestaan. Luotin kuitenkin siihen, että yhteinen harrastus riittää takaamaan yhteisen sävelen löytymisen ja niin kävikin. Perillä kävi vielä ilmi, että olin ainoa 'ulkopuolinen', kaikki muut olivat opettajan 'vanhoja' oppilaita. Leirin järjesti Vanajaveden opisto, ja paikkana oli Turengin toimipiste keskellä kylää, paloaseman naapurissa.

Leirin osanottajajoukko oli kutistunut viimeisellä viikolla niin paljon, että se oli jo vaarassa peruuntua - mikä olisi ollut tosi harmi - mutta sitten viime pelastukseksi tuli opettajan 9-vuotias tytär, joka seitsemäntenä osallistujana varmisti leirin järjestämisen. Hyvänä puolena pienessä osanottajajoukossa oli se, että opettajalla riitti aikaa jokaisen yksilölliseen opastamiseen. Muutoinkin oli mukava nähdä osanottajajoukossa vähän suurempi ikäjakauma kuin oman paikkakunnan kursseilla yleensä: 9-vuotiaan nuorimman osallistujan lisäksi mukana oli lukiolainen, sitten pari itseäni kymmenkunta vuotta nuorempaa eli nelikymppistä ja pari eläkeläistä - toinen juuri eläkkeelle pääsemässä. Eli edustusta löytyi ikähaarukan laidasta laitaan.

En ollut etukäteen juurikaan ehtinyt suunnitella, mitä oikein haluaisin tehdä leirin aikana, joten kun autossa oli tilaa, niin pakkasin lähestulkoon koko maallisen tilkkuomaisuuteni kyytiin, jottei perillä tarvitsisi harmitella jonkin kotiin jätetyn tarpeellisuutta. Mukana oli siis tilkkuiluvälineet, kilokaupalla kankaita, ompelukone - johtokin jälkijunassa saapuneena - ja muut ompelun tykötarpeet, aurinkovärit ja emulsio, suolat, makaronit, riisit sun muut värjäyksen lisämausteet.

Opettajalla oli iso kasa mallitöitä pussukasta peitteeseen, joista saattoi katsella ja valita, mitä alkaisi tehdä. Valinnan jälkeen hänellä oli valmiita leikkuuohjeita mallitöissä käytettyihin tekniikoihin ja blokkeihin, ja niillä pääsi nopeasti alkuun, varsinkin jos mitat olivat sopivat sellaisenaan.

Päätin aloittaa kattausliinoista, joita olin suunnitellut tekeväni ruokapöydällemme jo iät ja ajat saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi. Aloitin kolme kaitaliinaa yhdellä kertaa, koska laitan ne pöydälle poikittain niin, että yksi toimii aina pöydän molemmilla puolilla tabletin tilalla. Valitsin kaksi eri blokkia, ja tein kaksi liinaa samalla blokilla ja yhden erilaisella. Molemmissa on kuitenkin perusyksikkönä neliö ja kankaina samat kuosit, joten ne sopivat mielestäni hyvin yhteen keskenään. Tekemistäni blokkisatseista jäi yli sen verran, että keksin yhdistää ylimääräiset neljänneksi liinaksi keittiössä olevan korkean kaapiston päälle sopivaksi liinaksi.

Leirin kuvia en ole vielä saanut siirrettyä kamerasta koneelle, kun poika äsken nappasi kamerani lainaksi. Eivätkä liinat ole vielä valmiitakaan, ne on vielä tikattava ja kantattava, joten julkaisen ne vasta sitten, kun ne ovat valmiita.

Värjäyksen omakohtaisia tuotoksia odottaville joudun tuottamaan pettymyksen: vakaista aikeistani huolimatta en loppujen lopuksi värjännyt itse mitään. Ja kuvaamisenkin kanssa oli vähän niin ja näin, otin koko kurssilta vain muutaman valokuvan, mikä näin jälkikäteen oikein harmittaa. Mutta kun ompeluvaihde meni niin hyvin päälle heti alun alkaen, niin kävin vain taukoa pitäessäni katsomassa toisten värjäyksiä, enkä kuvaamistakaan muistanut kuin viimeisenä päivänä, kun kurssilaisten töitä alkoi valmistua.

Aurinkovärjäykseen olen aina yhdistänyt vain kasvien tai sabluunoiden päälle laittamisen. Niin leirilläkin tehtiin, mutta lisäksi siellä käytettiin monia muitakin materiaaleja: noita aiemmin mainostamiani makaroneja, riisiä, karkeaa suolaa. Ja tulokset olivat upeita! Esimerkiksi makaronia/pastaahan löytyy vaikka minkä muotoisena sarvista sydämiin ja spagettiin asti. Ja merisuolalla sai upeaa jälkeä, paljon hienompaa kuin aiemmin olen saanut aikaan kokeillessani sitä reaktiivivärien kanssa.

Nyt uni painaa päälle, ja huomenna lähdetään jo maalle juhannuksen juhlintaan eikä villahousuja ole vielä pakattu Cool. Lisää leirikertomusta ja kuvia seuraa siis juhannuksen jälkeen.